Kuvan saa HDMI:llä pihalle käyttämällä sopivaa näytönohjainta, jossa on DVI-lähtö ja sen perässä sovitin HDMI:lle. Tämä on se helppo vaihe, vaikeampi vaihe on sitten lopullinen tviikkaaaminen. Itsellä meni ehkä noin +200 tuntia siihen, että sain tahdistettua kuvan nykimättömäksi
Tahdistus ei onnistu kaikilla näytönohjain/näyttölaiteyhdistelmillä ollenkaan, joten tuuriakin täytyy olla pelissä. Sen sijaan ns. FullFeature-kortilla, joka sinullakin on käytössä, epäsynkka on käytännössä mahdoton johtuen erilaisesta tekniikasta ja siitä, että televisio tahdistuu itse videosignaaliin. Kun käytetään näytönohjainta ja monitoria, näyttöä piirretään työpöytäkäytössä esim. 60 Hz:n taajuudella littunäytöissä tai 85 Hz:n taajuudella putkinäytöissä. Kun tähän päälle pistetään pyörimään video 50 Hz:n digi-TV -lähetys ikkunaan, ei näytönpäivitys ja videon framerate natsaa koskaan. Videosta voi olla piirretty ikkunaan vasta puoli ruutua, kun näyttö alkaa päivittää jo seuraavaa pyyhkäisyä ja seurauksena on nykimistä, kun videoframeja jää välistä ja välillä sama frame piirretään kahteen kertaan.
Ratkaisuna on tietysti käyttää 50 Hz:n näytönpäivitystä, jolloin ongelman pitäisi kadota. Näin tietysti teoriamaailmassa, mutta käytännössä tämä on mahdotonta. Tietokone ja televisiolähetys pitäisi saada synkattua samaan ulkoiseen ns. referenssikelloon, jollaista ei ole olemassakaan. Tietokoneen synkkapiirit mm. näytönohjaimessa ja äänikorteissa vaeltavat koko ajan hieman ja vaikka näytönpäivitykseksi saisikin 50 Hz, se voi olla todellisuudessa vaikka 49.99999 Hz tai 50.00001 Hz, jolloin tullaan taas tilanteeseen, että televisiolähetys ei ole täysin synkassa näytön kanssa. Tämän voi vielä jollain tavalla kiertää toistamalla videota kiintolevyltä, mutta luonnollisestikaan livelähetyksessä ei voi soittaa MTV3:lle ja pyytää lisäämään lähetteen kuvanopeutta vaikka miljoonasosan, että saisin videon synkkaan näyttöni kanssa...
Usean sadan Megan puskureilla tätä ongelmaa voisi tietysti yrittää kiertää hetkellisesti, mutta jossain välissä tulee joka tapauksessa puskurin yli- tai alivuoto, kun puskurissa on liikaa videota ja sitä ei mahdu enempää tai sitten ajetaan liian hidasta videota ulos liian nopeasti ja puskurista loppuu näytettävä materiaali. Lisäksi aina kanavaa vaihdettaessa pitäisi katsella pari minuuttia musta kuvaa, kun puskuriin ajetaan riittävästi materiaalia katsomista varten.
Windowsin puolella video on synkattu äänen näytteenottotaajuuden kautta ja tätä nykimisongelmaa voi kiertää käyttämällä ReClock -nimistä DirectShow -filtteriä, joka muuttaa vauhdissa äänen näytteenottotaajuutta. Samalla voi korjata PAL-muotoisten DVD-levyjen nopeuden 25 ruudusta sekunnissa alkuperäiseen 24 ruutuun sekunnissa, jolla elokuva on kuvattu. Tuon "PAL speedupin" takia kaikissa DVD-leffoissa ääni kuuluu normaalia korkeampana ns. "Tiku ja Taku" -äänenä, joka ainakin jossain leffoissa nyppii itseäni. Kannattaa kokeilla, jos katselee leffoja tietokoneella. Saman syyn takia leffat siis kestävät kotona paljon lyhyemmän ajan, kuin leffateattereissa, kahden tunnin leffa menee kotona tuntiin ja 55:een minuuttiin.
Linuxin puolla (=VDR) tahdistus tehdään eri lailla eikä siellä vastaavaa korjausmenetelmää ole käytössä, mutta tällä hetkellä on kokeiluja tietyille näytönohjaimille erilaisesta lähestymistavasta, jossa näytönpäivitystä ronkitaan reaaliajassa ja muutetaan näytön näkyvän osan ulkopuolella olevien osien ajoitusta hitaammaksi tai nopeammaksi videon mukaan. Näytön piirto aloitetaan siis alusta vasta siinä vaiheessa, kun kokonainen videoframe on piirretty ikkunaan, jolloin synkkaongelmista päästään eroon. Tämä on tosin vasta Beta-vaihessa, mutta projekti näyttää ihan lupaavalta.
Näin synkkaongelmista pintapuolisesti raapaisten...
