Juu, pitänee kai tuota tapahtumaa vähän valotella.
Oli synkkä jä myrskyinen yö... tai oikeastaan aika tavallinen ilta vuonna -99, kun poikien kanssa saimme Nissanin ekan kerran soimaan painepaketilla. Läheskään kaikki roippeet ei vielä olleet kiinni, oisko ollu 3 subia ja ehken kilowatti tehoa. Kello ehti jo pyörähtää iltakymmenen pahemmalle puolelle kun pistimme laitteet tulille ja beissilevyn soimaan. Siinä sitten ensimmäisiä nuotteja etsittiin, itse olin auton ulkopuolella, Makosta en muista missä oli, Höpelö oli ainakin soittimen varressa ja joku toinen ehkä kyydissä. Muistelen että Kärkkäinenkin oli kyseisenä hetkenä messissä ja saattoi siinä oli pari muutakin.
Noh, joka tapauksessa naapuri siinä sitten poltti proppunsa siihen järjettömään luukutukseen, tulla viipelti aamutossut jaloissa pyörien meille ja lausuhe nuo legendaariset sanat "Painakkaa pahkaanne hiVististit, minä en meinaa öitäni teidän takia valavoo". Sätkyili siinä hetken edes takaisin niin että sätkäpussi tippui taskusta. Höpelö siinä vähän aikaa katseli autosta ja ruuvasi sitten ikkunan auki, kun ei kuullut mitään eikä nähnyt muuta kuin naapurin aukovan suutaan. Ei sitten muistanut ensin hiljentää mankkaa ja sepä olikin sitten viimeinen pisara naapurille. Siinä vaiheessa kyllä varmaan heräsi jo vähän pitemmältäkin porukkaa. Saimme tilanteen kuitenkin rauhoittumaan ja naapurikin lähti aamutossut lonksuen kipittelemään kotiin...
Seuraavana päivänä jatkoimme päivän aikaan virittelyä ja saimme toisen kilowatin mukaan peliin, elementtejäkin oli jo kaikki kuusi käytössä. Habakin pisti kädet korvilleen viisi metriä auton etupuolella ekassa töräytyksessä ja talon kattopellit saivat räminästä päätellen mukavasti liikettä. Tällä kertaa ei naapurikaan ehtinyt hätiin. Tyytyväinen ilme alkoi kertyä virittelijöiden naamalle.
Seuraavana viikonloppuna auton käyttäytyminen alkoi olla jo vähän hanskassa joten siitä sai jo enemmän iloa irti. Samaisen naapurin vaimoke siinä sitten kampeutui meille ja loihe sanomaan "Meillä maa tärisee ja koirat tulee hulluksi! Sinä oot ihan kaheli! Minä soitan polliisit". Mitäpä siihen oikeastaan lisäämään, asian ydin tuli kyllä selväksi. Matkaa naapuriin on kuitenkin reilu 50 metriä ja välissä yksi tyhjä tontti. Oisko pitänyt ilostua ja sanoa "Elä ihmeessä, saanko tulla kuuntelemaan teidän pihaan?". Jätin kuitenkin sanomatta ja poliisejakaan ei tullut, joten jälleen kerran asia jäi siihen.
Vuonna 2000 kun autoon tuli neljä akkua ja kuusi kilowatin digiä, päätimme yhteistuumin siirtää nuotinhakureissut läheiselle soramontulle ettei viimeinenkin naapurisopu olisi mennyt. Ei ole muuten naapuri viiden vuoden jälkeenkään innostunut tervehtimään, oisko vieläkin vähän näreissään
