En nyt muista oliko tästä Veskusta enemmänkin keskustelua jossain toisessa topicissa, mutta itsekin lunastin tuon levyn tuossa pitkien pyhien ratoksi.
huh. enpä voisi kuvitella tuollaisia levyjä kuuntelevani. no,makunsa kullakin
Samaa ajattelin minäkin, mutta ei hitto kerran kuuntelin levyn läpi ja nautin lasillisen viiniä siinä sivussa ja jumankekka että se potkaisi sitten lujaa ja pakko oli saada lisää... enkä nyt puhu viinistä niinko siinä yleensä käy

Musiikkimakuni kyllä on ollut aina erittäin laaja, mutta Vesku ei vaan ole aikaisemmin kolahtanut.
Minuun tuossa levyssa kolahti erityisesti tuo Veskun "rosoinen läskibasso" -ääni, joka sopii noihin suomalaisten rock-legendojen sanoituksiin kuin Alfan-logo auton keulaan. Hifistillisesti jopa minunkin kotivermeillä soi erittäin nätisti ja soitinten ja laulun yhteenmiksaus oli tehty loistavasti niin että se rosoinen ääni oikeasti oli tuou nätisti esille ja tuo soitinten soitto tuki tuota laulua eikä sotkenut sitä niin kuin minun mielestäni monella muulla levyllä. Jokuhan tietysti voisi tuosta alkaa saivartelemaan että soitto on aneemista yms. mutta pääosassahan tällä levyllä on Loirin ääni, joka kyllä tuodaan tälläisella "miksauksella" loistavasti esille. Jotain huonoakin sovitukset pääsääntöisesti hyviä, mutta joihinkin kohtiin olisi saanut tempoa hieman lisätä. Välillä kun tuntui että soitto ikäänkuin loppuisi biisin loppumisen merkiksi, mutta laulaja jatkaa itsepintaisesti ja soitonkin on aloitettava uudelleen. No ehkä tuo nyt oli vaan hakemalla haettua ko eihän mikään voi olla täydellinen. Vielä mainitakseni niin tuo Veskun puhalteleman huuliharpun sointi toi kyllä hyvin valituissa kohdissa jotain särmää ja sitä jotain tälle levylle.
ekalla kuuntelu kerralla erottui ainakin A.W Yrjänän säveltämä ja sanoittama Pelasta maailma
Tuo biisi kolahti myös minuun, mutta eritoten levyn ensimmäinen biisi (pyhä kolmikanta Pesola, Kivikangas, Hanhiniemi yhteistyö) Tästä asti aikaa jyräsi, johtuen ehkä Kolmannen naisen / Pesolan / Hanhiniemen suunnattomasta diggailusta. 3N:n biiseistä on tehty muuten erittäin vähän uusia sovituksia johtuen kuulemma siitä että Pauli H. ei anna oikeutta käyttää sanoituksiaan kuin joillekin harvoille ja valituille. Kolmas biisi noiden kahden lisäksi, joka jäi päähän soimaan oli tuo Juicen Pyhä toimitus. Kunnioitusta tuolle edesmenneelle suomalaisen Rock-musiikin uran uurtajalle. *kumarrus ja hiljainen hetki* Ei tule loppua näille hyvien biisien luettelulle, mutta vielä nostan esille nämä Miljoonasateen Olkinainen sekä Kasevan Tyhjää (voi että se on ahistava biisi). Ehkä tuossa oli tämän levyn kirkkaimmat tähdet tai siis synkimmät.
Kokonaisuutena levystä tulee mieleen Jonhny Cashin loppuajantuotanto ja sehän ei ole yhtään huono piirre, ainakaan minusta.
Disclaimer: Tämän kirjoituksen kirjoittajan kirjoitukset ovat täysin hänen omia mielipiteitään ja eivät edusta missään tapauksessa hänen edustamansa yhtiön tai järjestön mielipidettä 