eastaudio.net

Huimuus tapasi ja keväällä tuli hommattua leikkikaluksi nelivetoinen Toyota Hilux vuosimallia -88/89. Laitosta oli vähän korotettu, isompaa rengasta laitettu alle ja muutenkin laiteltu. Ostohetkellä laite oli suurin piirtein tämän näköinen:



Seuraavaksi saivat lähteä niskat naksauttavat ja veret seisauttavat astinlaudat susirumien roiskeläppien kanssa. Tässä kyseiset vermeet Nikon kanssa vietetyn hyvin hikiseksi osoittautuneen leikkausoperaation jälkeen:



Nyt laite alkaa jo näyttää autolta:



Ennen leikkausoperaatiota autolla ei iljennyt ajaa kuin yöllä, nyt tuota voi ulkoiluttaa jo päivänvalossakin. Ei jää paljon noita kantotutkia ikävä

Seuraavaksi pitänee ottaa rälläkkä käteen ja käydä tuon kyljessä olevan pakoputken kimppuuun. Puoli metriä pois, niin eiköhän tuostakin tule ihan siedettävän näköinen.

Taas tuli Nikon kanssa puuhasteltua jotain Hiluxin kimpussa. Pakoputkesta otettiin ylimääräistä mittaa pois ja mukaan tarttui myös jotain muutakin:



Koska kaatoraudasta tulisi hieman orvon näköinen ilman valoja, tilalle pultattiin neljä kappaletta vähän pienempiä valoja:



Tältä valo-osasto näytti ennen operaatiota:



Ja tältä se näyttää nykyään:



Valot eivät tässä kuvassa hirvittävän hyvin erotu, mutta pakoputki sentään on jo ihan inhimillisen näköinen:



Vanteetkin saivat käsittelyn liuotinpesuaineella ja nyt jarrupölykin on kadonnut ulkonäköä pilaamasta. Mitähän sitä sitten seuraavaksi keksisi värkätä

Hilux oli vähän turhan hyvä ajettavaksi maantiellä, joten jotain piti tehdä asian korjaamiseksi. Muutama viikko sitten ongelmaan löytyi ratkaisu...

Alle piti saada jotain mustaa ja pyöreää eli kuvassa vasemmalla olevat rinkulat (verrattuna vanhoihin oikealla):



Nyt riittää pito maastossa ja maantielläkin ravistaa riittävästi, että pysyy hereillä...

Tällainen lopputuloksesta sitten tuli:



Kovasti vetää aina suupieliä ylöspäin, kun tuon laitoksen sahailee käyntiin ja käy ajelemassa kiekon pari...

Sehän alkaa olla aika härskin näköinen laitos